Huomenta. Aa tästä ei tule loppua! Olen kuunnellut jo satoja jopa tuhansia kertoja jotein typerää poppi piisiä. Viisas, kun olisi, lopettaisin tämän yli-innokkaan poppailun tähän. Toisaalta ajattelin, että kulutan tään laulun nyt niin, ettei mun tarvii kuunnella sitä enää koskaan myöhemmin :) Käytännönläheisyys on aina ollut vahvuuksiani.

Fucked up jakautuin noin viikkoa sitten kahteen eri kaupunkiin, liian kauas toisistaan. Mutta toisaalta tämä dramaattinen käänne voi olla myös ihan mielinkiintoista, koska:
1. pitää miettiä uusia tapoja tehdä juttuja  
2. kerkeen unohtaa kaikki huonoimmat laulut
3. musiikistamme tulee varmasti jollain tapaa monitahoisempaa, koska nyt sitä tekee kaksi ihmistä, jotka elävät ihan eri elämää ja se, mikä heitä yhdistää on fucked up (niin ja tietenkin ystävyys:)
Mutta on mulla jo ikävä sitä, että ujostellen, hiussuortuvia korvan takana pyörittäen katson maahan ja kerron Tuomakselle juuri soittamasta laulusta, siitä miksi se on sellainen kuin on ja miksi se on tärkee.

Olen saanut tällä viikolla yhden pienen laulun tehdyksi. Eihän se vielä valmis ole, kun Randy-Spändy ei ole kuullut sitä ja antanut näkemystään omani rinnalle, mutta pohjasovitus alkaa olla vakiintunut. Hauskaa tässä laulussa on se, että teksti on Tuomaksen tekemä, jokin vanha runo ehkä muutaman vuoden takaa, ja nyt se hyppäsi mun käsiin ja tein siitä laulun. Laulun nimi on Kammio, ja se menee näin: saavu kauempaa / putoa kauniimmin / kirjoita kipeään ihoon / katso suljettuun kehoon / valaise pimeä kammio / paikkaa puhjenneet tunteet / / laske mukaan / tuuleen mukaan.| Otin tietinkin taiteellisen vapauden muovailla tekstiä niin, että siitä syntyi säkeistö/kertosäe/säkeistö :)

Olen tehnyt myös hieman semmoista stiiba-diipa-kävely-laulua, kun minä niin kovin inspiroiduin Tuomaksen tekemästä Kumpparit jalkaan laulusta, tai no lähinnä juur tuosta nimestä (en ollut kuullut koko laulua vielä silloin).


-Kosovo